Me ihmiset touhotamme joulua jo usein lokakuusta lähtien – silloin aletaan jo monesti miettimään lahjoja, niitä ostetaan ehkä alennusmyynneistä ja viimeistään marraskuussa alkaa kotiin ilmestymään kausivaloja, paperitähtiä, myöhemmin kukkia ja koristeita. Joulukuu posotetaan jo täysillä jouluhulinoissa, vietetään illanistujaisia ja pikkujouluja, koristellaan paikkoja ja kannetaan kuusi kotiin. Keittiöstä tulvahtelee herkullisia tuoksuja ja jääkaappiin loihditaan mitä ihanampia herkkuja aattoa ja pyhiä varten.

Joulukalenterimme 16. luukun aiheena on lemmikin joulu ja sen tähtenä toimii meidän suloinen koiranpentumme Madde, sillä kaiken tämän keskellä jouluhulinoissa elää mukana perheen lemmikki – meidän tapauksessamme ensimmäistä jouluaan viettävä 11-kuukautinen labradorinnoutajan pentu. Täällä ollaankin jo uteliaasti tutustuttu joululahjoihin, rapiseviin papereihin, mukavasti isoon suuhun uppoaviin lahjanaruihin, joulun tuoksuihin ja tavaroihin. Pentu on kuin pieni lapsi – kaikki kiinnostaa, kaikkea pitää vähintäänkin haistaa, mielellään maistaa ja kaikessa pitää saada olla mukana!

Onkin hyvä muistaa, että myös lemmikeillä on joulu. Ainakin meillä on pyritty karvainen kaveri ottamaan mukaan rientoihin; ollaan samoiltu yhdessä metsässä, haettu mökiltä havuja tai kerätty sammalta tai käpyjä ja ollaan käyty kyläilemässä ystävien luona pikkujoulujen vietossa sen sijaan, että karvakorva olisi joutunut jäämään yksin kotiin. Lahjojen paketoinnissa tyhjien lahjapaperirullien pahvit ovat taipuneet nopeasti herkkupiiloksi, kun pennun huomion on tarvinnut hetkeksi kiinnittää muualle mielenkiintoisen tekemisen pariin. Ainakaan silloin ei tarvitse etsiä teippirullaa lörppähuulista!

Tässä kohtaa muistutankin kaikkia lemmikkien omistajia, että sinne suuhun voi välillä tosiaan eksyä epätoivottuja ja eläimille vaarallisiakin asioita. Joulukukista etenkin joulutähti, jouluruusu ja hyasintti ovat vaarallisia. Meillä on tällä hetkellä kaikki nuo kolme kukkaa kotona, mutta aikamoiseksi kiipeilijäksi saisi koira ryhtyä ne saadakseen. Ruoista näin joulunaikaan suurimmat riskit ovat rusinat, pullataikina, rasvaiset ruoat kuten kinkku ja sen rasva sekä tietysti se pahin, eli suklaa. Meillä ollaankin tosi tarkkoina siinä, ettei koira pääse näihin käsiksi.

Meillä muistetaan myös koiraa aattona paketein. Vanhasta kokemuksesta ihmisten lahjat saavat koiralta paremman rauhan, kun nelijalkainenkin ystävä saa repiä oman paketin auki. Meillä koiran pakettiin sujahtaa uusi röhkivä possu-lelu, edellinen kun meni leikeissä jo rikki. Lisäksi joku pehmolelu vaikka vinkuvalla äänellä voisi olla mukava! Meidän koiramme on hyvin leikkisä ja noutajana se tykkää kannella suussaan tavaroita ihan vain niitä meille esitellen. Se onkin aika suloinen näky aina!

Ruokarauhan takaamiseksi myös koira saa oman jouluherkun – ydinluun, jossa on vielä maukasta rasvaa jäljellä vähän. Vähän siksi, ettei koiran masu mene sekaisin ja jokaisen jouluaatto pilalle sitä myöten. Tarkkana saakin olla, ettei aaton vieraat helly antamaan liiaksi koiralle rakkautta herkkujen muodossa! Parhain lahja koiralle on nimittäin ihan se sama kuin meille ihmisillekin – yhdessä olo ja yhteistä aikaa. Sitä meillä on ainakin joulunpyhinä antaa oikein reippaasti jokaiselle perheenjäsenelle, myös karvakorvalle.

Kuvitukseksi tähän postaukseen yritin ottaa oikein super söpöjä kuvia hauvelistamme, mutta jostain syystä se alkaa aina mutristamaan huuliaan tai leikkimään todella kyllästynyttä kameran nähdessään. Koiran päähän vääränmallinen tonttuhattu liukui koko ajan pois ja kolmen hengen kuvausassistenttiryhmästä huolimatta mallikelpoisia ylisöpöjä kuvia ei tullut. Naurun remakkaa ehkä lähinnä! Koira sen sijaan sai kyllä haluamansa ja enemmän – kourallisen namuja yrittäessäni lahjoa sen yhteistyökykyiseksi! Niin, ja me saimme nämä mutruhuuliset kuvat. 🙂

Jostain syystä ne sulattaa kuitenkin ainakin minun sydämen… ♥︎

Jouluisin terveisin,

Heidi & Madde-koira, Checklist-blogista

Lue lisää Heidin jouluvalmisteluista ja ihastu kauniin skandinaaviseen ja tunnelmalliseen kotiin!